No niin, tässä alkaa vähitellen enemmän ja enemmän jännittää synnytyksen lähestyminen. Tutkailin raskauskiekkoa ja voi juma, miten vähän tässä oikeesti on enää jäljellä! Ei meinaa tosissaan tajuta, et kohta meitä onkin kolme! Raskauskiekko kertoi jo, et vauva on noin 40 cm pitkä ja painaa vähän alta 2 kg, mulle pitäis olla painoa tullut jo n. 9 kg keskimäärin. Vaa'alla kävin kyllä viikonloppuna, mut näissä taidan luottaa vaan neuvolan vaakaan, jolla ns. lähtöarvotkin on mitattu.

Sadanmiljoonan tuuttuut-puhelinsoiton jälkeen sain neuvolantätiä kiinni sen verran, että saatiin uus neuvola-aika sovittua. Ens maanantaina on siis uusi yritys päästä neuvolaan käymään ja samalla penkomaan terveyskeskuksen kierrätysloota. Meidän neuvolasta löytyy lastenvaatekierrätyspiste, josta viime kerralla tein aivan mahtavan löydön: kestovaippakuori, jossa vielä laputkin kiinni! Ja sit lisäksi vielä muutama suloinen perusvaate pikkuiselle, esimerkiksi kolme kietaisupaitaa, jotka luulen tulevan ahkeraan käyttöön kestovaipan kanssa. Ei varmaan tarvi muuta lisäks kun vilttiä päälle, jos on pitkähihainen plus villavaippahousut. :)

Eilen avattiin miehen kanssa pyöräilykausi, eli lainattiin pyörät ja vetäistiin pieni lenkki.  Samalla tuli opetettua koira kulkemaan pyörän vierellä hihnassa. Tosin koulutus tässä asiassa on vielä hieman kesken, mutta hyvä alku saatiin pieniä herpaantumisia lukuunottamatta. Seuraava koulutus lieneekin sitten vaunujen rinnalla kulkeminen, josta eilen oli koiraohjelmassakin asiaa. Jännää aikaa meidän pullamössökoirallekin siis. Pyöräily teki tosi hyvää, tosin vähän rauhallisempikin aloitus olisi voinut olla. Olin aika kuollut illalla ja aloin vielä vääntää pitkän ohjeen mukaan tulista kiinalaista wokkia, josta ei tullut keskinkertaista erikoisempaa. Tänään suunnitelmissa onkin yksinkertaisempi ruoka, se on monesti paras vaihtoehto.

Aamulla sain neulottua jämälangoista aivan superihanan ja paksun patalapun, jonka liitän mummun ja papan tuparilahjaan aikanaan. Muutto heillä on tiedossa nyt tulevana viikonloppuna ainakin suurimmilta osin, mutta varmaan tuparikahvittelut kotiutumisen jälkeen. On aika karua ajatella, että se mummula, joka on "ollut aina" muuttaakin yhtäkkiä. Pihapuiden alla leikityt leikit jää sinne vanhalle pihalle muistiin ja aivan ihanat ja satoisat marjapuskatkin on pian jonkun muun. Onneks muutama puska muuttaa mun porukoiden pihaan, niin ei kaikesta tarvitse täysin luopua. Ja suunnittelihan mummu tuovansa rivariasuntonsa terassin viereen vanhan raparperipensaansakin. :)

Mulla olis valtava luomisinto ja ihan siis palo ommella, mutta rahatilanne rajoittaa toistaiseksi kangasvalintoja vielä. Täytyy siis tyytyä kaavojen piirtelyyn ja töiden suunnitteluun. Olen jo ohjeisiin perehtynyt huolella. Niinhän se on, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty...

Haaveilua ja aurinkoa on tämäkin päivä täynnä, mutta nyt on aika saada aikaan jotain konkreettista: on meinaan aivan järjetön nälkä!! Raskaanaollessa nälkä tulee salakavalasti ja valtavana aivan yhtäkkiä. :D Nyt syömään, mors!!

Haaveillen,

Toivomus 30+6!