Viime perjantaina vappuaaton kunniaksi vaihtui raskausviikot, eli 30+0 tuli täyteen ja on vähitellen myönnettävä, että tässä oikeasti vauvaa odotellaan. Kaikki tuntuu tavallaan edelleen niin kaukaiselta ja epätodelliselta, kun mahaakaan en kamalasti ole kasvatellut. Mammavaatteisiinkin olen vasta nyt vähitellen siirtynyt kokonaan... Navan kohdalta vatsan ympärysmitta on kuitenkin 89 cm, mutta vertailuarvoja mulla ei tietenkään ole. Pienikokoinen olen ja kyllä kuitenkin ihan odottavalta näytän. :)
Varustehankintoja stressasin etukäteen kamalasti, että ehtiikö kaiken laittaa valmiiksi ja mistä tietää mitä kaikkea tarvitsee ostaa. Ahkera tiedontankkaus on osoittautunut tehokkaaksi ja varustehankintojen tekeminen vähitellen on kerryttänyt vauvan tavaranpaljouden (kyllä, -paljouden) jo vakuuttavankokoiseksi. Enää puuttuu esimerkiksi pesuaineet, kantoreppu, turvakaukalo ja vaunusysteemit. Tosin vaunusysteemejä ja turvakaukaloa on tarkoitus mennä ostamaan vasta toukokuun loppupuolella, eli periaatteessa "hankinnassa" ovat. Päädyttiin viime tutkimuskierroksen jälkeen siihen tulokseen, että paras kombo meille on tuhdit ja rehdit lenkkeilyvaunut kotiin (sellaiset, joilla pärjäisi missä olosuhteissa tahansa) kuten esimerkiksi Hartanin tai Gessleinin perusmalliset sekä niiden lisäksi matkarattaat, joihin turvakaukalon saisi kiinni.
Vaunuja ja rattaita ollaan useampaan otteeseen käyty testailemassa ja sovittelemassa autoon, mikä on ollut tosi hyvä juttu. Testailujen myötä esimerkiksi Brion vaunut putosivat pois laskuista, koska ne eivät yksinkertaisesti meidän autoon ilman pyörien irrottamista mene, toisin kuin Hartanin ja Gessleinin kulkimet.
Se varusteista, nyt on vuorossa raskauskertomukseni pikkupakettina:
Syksyllä 2009 päätettiin yhteistuumin miehen kanssa, että vauva saa tulla, jos on tullakseen. Päätöksen myötä jätin pillerit pois ja jo noin kuukauden päästä tein positiivisen testin (02.11.2009). Menin itse vähän shokkiin kun plussa tuli niin nopeasti, mutta mies onnellisena ja innokkaana sai onneksi mutkin äkkiä tajuamaan tilanteen hienouden. :) Raskausviikoilla 6+1 käytiin yksityisellä varhaisultrassa, koska edellisen keskenmenon (syksyllä 2008) jälkeen olin aika skeptinen tämän raskauden etenemisen suhteen. No, ultrassa näkyi pieni juustonaksua muistuttava alkio ja pienen pieni terhakka sydän. Oli aivan mahtava fiilis!
03.12.2009 oli ensimmäinen neuvolakäynti ja mies tottakai matkassa mukana. Raskausviikkoja oli 8+1 ja vielä todella epätodellinen olo koko raskaudesta. Melkein huvitti tulla kutsutuksi äitinä. :D
Paino 55kg
RR 100/60
B-Hb 125
Viikot vieri joulua kohti ja joulu vietettiin mun onnellisesti tietämättömien vanhempieni luona. Oli hankalaa, kun normaalisti mätän kylmäsavulohta turhankin innokkaasti ja nyt kieltäydyinkin täysin. No, eipä kukaan silti huomannut mitään.
28.12.2009 oli viikkoja kasassa 11+5 ja sen myötä ensimmäinen virallinen ultra (NT-ultra). Ultran myötä laskettu aika siirtyi aiemmasta keskiviikosta 14.7.2010 muutaman päivän aiemmaksi perjantaihin 09.07.2010 ja siten viikkoja olikin kasassa jo 12+3! Ultrassa kaikki oli hyvin, Downin riskilukukin oli 1:80000, eli melkoisen pieni. Lapsiveden määrä normaali, sykkeet ja liikkeet +.
14.01.2010 vuorossa oli toinen neuvolakäynti, ns. paniikkikäynti, koska tiedossa olisi 16.1.2010 lähtö pariksi viikoksi Floridan lämpöön. Viikkoja tuolloin oli 14+6.
Paino 56,2kg (joulun herkuttelujen ansiota! :D)
Muutos +171 g/vk
RR 110/56
U-Prot. -
U-Gluk. -
Syke +
Liikkeet ++
Neuvolan jälkeen oli mukava levollisin mielin lähteä reissuun. Tiedossa oli siis ensimmäinen mun ja miehen yhteinen reissu ja määränpäänä Florida! Matkustaminen raskaanaollessa jännitti tottakai ja varauduinkin pitkiin lentoihin ja mahdollisiin automatkoihin lentosukin ja vettä juomalla. Matkat meni hyvin, tunsin lentokoneessa ensimmäiset liikkeetkin. Luulin nolosti, että mulla on ilmavaivoja kun masussa muljahti muutamaan otteeseen, mutta uskottava se oli, että meidän pikkuinen siellä möyrii. Perillä ollessa en muutamaan päivään tuntenut mitään, mutta reissun puolivälin tienoilla iltaisin rauhoittuessani tunsin säännöllisesti liikkeet. Se on ilmeisen harvinaista näin aikaisin ensisynnyttäjänä liikkeitä tuntea, mutta uskottava se oli. Jenkkilän aikaa seitsemän maissa alkoi iltaliikuskelu ja muutaman liikkeen taisi mieskin masun päältä tuntea. Tosin vain erittäin pieniä hipaisuja.
16.02.2010 oli kolmannen neuvolakäynnin vuoro ja viikkoja kasassa 19+4 eli puoliväli häämötti! Tuntuu oudolta ajatella, että sekin etappi on vilahtanut ohi jo hyvän aikaa sitten. Neukussa tuli todistettua amerikkalaisten herkkujen lihottavuus, koska paino oli hyökännyt aika vauhdilla ylöspäin. Tarvetta siis vähän nyt Suomen kamaralla katsoa tarkemmin syömisiään ja liikkumisiaan. Neuvolatädin mielestä painonnousu minun tapauksessani on vain äärimmäisen hyvä juttu ja kuulemma saa kiloja tulla runsaastikin.
Paino 57,9kg
Muutos +340 g/vk
RR 110/60
U-Prot. -
U-Gluk. -
B-Hb 115
Kohdunpohjan korkeus 15 cm
Syke +
Liikkeet ++
24.02.2010 olikin rakenneultran aika ja etukäteen jännitti valtavasti. Mietitytti, onko kaikki varmasti kunnossa ja tottakai myös, että saadaanko sukupuolta selville. Ultrassa kaikki oli oikein hyvin, kätilö oli todella mukava ja sukupuolikin tuli melko varmasti selväksi. :) Pikkuinen istuskeli perätilassa ja painoarvio tuolloin oli 339 g . <3 Meidän pikkuinen.
19.03.2010 Ensimmäinen neuvolakäynti yksin! Miehen työpaikka kielsi neukkukäynnit yms, joten menin neuvolaan yksin. Masu tuntui edelleen pikkuruiselta, mutta onneksi liikkeitä oli aktiivisesti tuntunut jo Floridan reissusta lähtien. Viikkoja oli 24+0.
Paino 59,3
Muutos +156 (ihan hyvä, että tasoittui matkan jäljiltä!)
RR 102/58
U-Prot. +/-
U-Gluk. -
B-Hb 129
Kohdunpohjan korkeus 19,5 cm
Tarjonta PT
Syke +
Liikkeet ++
16.04.2010 oli odotettu lääkärineuvola. Ensimmäinen laatuaan tämän raskauden aikana. Käynti oli tosi nopea, vaikka mä makoilin puolipyörryksissä siitä yli puolet. Selällään oleminen tutkimuspöydällä sai mulle aikaan aivan järjettömän huonon olon ja piti pitää taukoja tutkimuksista. :S Hyi, en ikinä tahdo sellaista oloa uudestaan. Viikkoja oli kasassa 28+0.
Turvotus +/-
Kohdunpohjan korkeus 25 cm
Lapsiveden määrä N
Tarjonta RT (aiemmin lenkillä ollessani pikkuinen päätti kääntyä erittäin epämiellyttäväntuntuisesti)
Syke +
Liikkeet ++
Seuraavan neuvolan piti olla eilen, mutta neuvolantäti ilmeisesti on sairaana tai jossain ja uutta aikaa en vielä ole saanut. Olis tosi mukavaa päästä vaa'alle toteamaan painonnousua taas. Tosin nyt olen kiinnittänyt entistä enemmän syömisiini huomiota. Aamupalaksi teen joka aamu puuroa (mieskin tykkää, tänäänkin jopa pyysi mua tekemään. :D) ja olen alkanut syödä hedelmiä entistä enemmän. Olen kyllä aina ollut kova syömään kasviksia ja hedelmiä. Punaista lihaa olen välttänyt viimeiset 5 vuotta, mutta nyt raskauden aikana olen sallinut itselleni lipsumista, varsinkin, kun tuo Hb on loikkinut miten sattuu.
Olen perehtynyt ties mihin aiheisiin nyt raskaus- ja vauvatietoutta tankatessani. Yhtenä aiheena on kestovaipat, joihin olen jo valmiiksi pahemmanlaatuisesti hurahtanut. Siis mikä mahtava idea! Ja miten helppoa rahansäästöä. Pyykinpesua en pidä meidän taloudessa mitenkään ongelmana, kun löytyy hyvä pyykinpesukone ja pyykkiä pyörii päivittäin.
Olen kiinnostunut valtavasti vaippojen tekemisestä itse ja muutamat villapöksytkin jo puikoilla kilistellyt. Ompelukoneen ja saumurin hain porukoitten nurkista vasta nyt vappuviikonloppuna, joten kangasvaippoja ei vielä ole syntynyt, mutta varmasti sekin päivä koittaa. Meillä on vain pöytäongelma, koska ainoa ompeluun soveltuva pöytä on pihapöytä ja tämän vuoden toukokuu tuntuu varsin kolealta, joten ainakaan pihaterassilla ompelu ei vielä luonnistu. Sisällä on vain baaripöytä, josta en mitenkään ylettyisi polkimille ommellessani. Villavaippoja löytyy tosiaan nyt neljät, joista 3 ovat pientä kokoa ja yhdet sitten taas aivan valtavat. :D Valtavat pöksyt olivatkin ensimmäiset laatuaan, joten annettakoon hieman väljempi mitoitus anteeksi. Varmasti menee noin vuoden ikäiselle kivasti.
Meillä mieskin on omalla tahollaan innostunut asiasta, ei toki sillä vastaavalla palolla millä allekirjoittanut itse, mutta pitää erittäin hyvänä ideana myös. Muutamat harsotaitoksetkin ollaan yhteistuumin opeteltu ja pohdittu, millainen taitos olisi paras. Aion varmaan jo sairaalaan ottaa omat kestot mukaan, niin pääsee heti alkuun siinäkin touhussa. Saa nähdä kuitenkin jääkö sairaalakestoilu ainoastaan aikeeksi, vai onnistunko pitämään tästä kiinni ihan tosissaan. Vaippavarastot meillä näyttää jo melko hyvältä, tosin vaippoja on vasta NB-S-kokoa, eli vähitellen sittten ostellaan isompaa ja kunhan saan ompelupöytäongelmat selviksi, niin varmasti omaa tuotantoa alkaa syntyä kovaa vauhtia. Lisäimuja ja harsoja ajattelin ommella vielä nykyisen varaston lisäksi, mutta eipä pienintä kokoa enää pahemmin tarvitse.
Huhhuh, kun tuli pitkästi tekstiä. Tässä alkaa teenhimo kasvaa niin valtavaksi, että siirryn teetä nauttimaan ja ehkä alan taas kilistellä uusia villapöksyjä, kun tänään aamulla sain neljännet juuri valmiiksi. Eilen näihin aikoihin niitä aloin tekemään ja illalla ruuanlaiton ja kaiken touhun lomassa muutaman rivin aina kilkattelin. On mahtavaa saada jotain oikeasti aikaan. Nyt työttömänä, äitiyslomaa odotellessa (vielä toukokuun olen työtön, sitten äitiyslomalainen) on valtavasti aikaa ja tuntuu, että vähän liikaakin. En meinaa keksiä enää tunneille järkevää käyttöä, mutta onneksi on lankoja läjä ja puikkojakin sekalainen seurakunta! Kangasostokset ajattelin tehdä netissä, kun vaippakankaat ja tarvikkeet voi kätevästi tilata melkein mistä vaan kestovaippoja myyvästä nettikaupasta. Ihan hyvä, olisin varmaan hukassa kangaskaupassa.
Hymyillen,
Toivomus
Kommentit